Heips.

Vaihteeksi tännekin jotakin.
Tuntuu olevan irl pikkasen kiirusta, niin ei vaan kerkiä blogia päivitellä.

Kuitenkin siis Tsemppi jatkuu edelleen ja meillä oli juuri välitestaukset. Muutosta on huimasti näkyvissä, etenkin liikkuvuuden osalta ja esim valakyykyssä on petrattu huimasti.
Paino ei oo niin hirveästi tippunut, mutta sekin pikkuhiljaa kuitenkin menee alaspäin.

Olen nyt käynyt pari kertaa jääkiekkoa kokeilemassa ja se tuntuu kivalta, tuossa olisi naisten joukkue samalla hallilla, jossa poikakin käy pelaamassa ja sen mukana siis parit treenit kokeiltu.
Polvi on taas alkanut kiukuttelemaan ja se harmittaa niin vietävästi, kun ei saa sitten taas tehdä kaikkea mitä haluaisi ja mihin pystyisi.

Mutta siis sellaista täällä tälläkertaa..

Heippatirallaa.

Pari kertaa on nyt Tsemppi-klubia takana.

Ensimmäinen kerta meni tutustuessa muihin ryhmäläisiin ja toiminnallisen testauksen merkeissä, jokainen testattiin henkilökohtaisesti. Saimme kaikki myös seurantalaitteen, jonka kiinnitimme ihoon heti ja keskiviikkona sitten palautamme.
Pidämme myös ruokapäiväkirjaa ja kirjaamme myös ylös päivien tapahtumia, jotta valmentajamme pystyy tulkitsemaan seurantalaitteen tapahtumia.
Seurantalaite tutkii pulssia ja näin saadaan tietoa siitä, miten rasitumme, stressaamme, rentoudumme ja nukumme.
Oli kivaa ja ryhmäläisetkin vaikuttivat mukavilta.

Toisella kerralla, eli tänä aamuna mitattiin hapenottokykyä juoksemalla. Saimme sykemittarit ja ensiksi lämmittelimme ja sitten juoksimme nopeutuvalla temmolla noin 15m matkaa edestakaisin, yllättävän rankkaa.

Odotan kovasti jo seuraavaa kertaa, vaikkakin loppuviikosta onkin tiedossa löysempää.
Eritoten odotan perjantain luentoa, mitä kaikkea uutta sieltä tulee.

Kuvaa..

Dodii, vihdoin sain aikaiseksi tehdä jonkinnäköisen kuvahässäkän.
Tässä on kuvat huhtikuun puolestavälistä ja heinäkuun alusta.
Vaatetus on toki erilainen ja vaikuttaa myös, mutta on muutostakin vähän tapahtunut.

Muutosta muutosta..

Oikein hävettää, kun on jäänyt koko blogi, vai onko se sittenkin sitä, että on ainakin elämää, kun ei kerkiä liikoja notkuun koneella?

No joka tapauksessa kesä on mennyt vähän niin ja näin tuon polven takia ja lapset on olleet kesälomalla, niin ei oo ollut minkäänlaista rytmiäkään päivissä.
Nyt elokuun kolme viikkoa olen käynyt edelleen Tsemppitreeneissä ja perjantaina olisi sitten niissä viimeinen kerta. Maanantaina alkaa Tsemppi-klubi, joka kestää sitten likimain jouluun asti. Odotan innolla.

Tuo polvi tosiaan edelleen vaivaa, mutta koitetaan sitä varoa ja onneksi tuo valmentaja osaa ottaa senkin huomioon.

Paino oli alkuviikosta 98,9 kiloa ja liki/noin 18 kiloa on siis tippunut painoa pois ja vyötärökin on jo melkein löytynyt.

Mutta tälläistä tälläkertaa.
Koitan saada kirjoiteltua paremmin ja saada niitä kuviakin tänne ja vähän treeneistäkin juttua.

Täällä taas..

On vallan unohtunut päivittää koko blogia. Tokikin meillä vauva poltti itsensä kuumalla kahvilla tuossa pari viikkoa sitten, niin on kyllä jäänyt likimain kaikki viimeaikoina. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja viimeksi tänään kävimme lääkäriä katsomassa, niin parantunut hyvin.

Mutta siis paino on pudonnut hyvin, tokikin viimeviikolla tuli vähän takapakkia ja  keräsin liki kilon takaisinkin sitä sitten, mutta siitä sitten isommalla sisulla taas eteenpäin ja tänään näyttikin vaaka taas iloisempia lukemia ja  edelliseen viikkoon verrattuna paino oli taas tippunut 1,2 kiloa.

Tänään tosiaan käytiin sairaalalla tuon pienen kanssa ja samalla sitten poikkesin pikimmiten myös kaupoilla, kun edelliset farkut tuppaa tippumaan jalasta ja löysinkin tosi kivat farkut nyt kesäksi. Teki mieli ostaa paritkin uudet, mutta sen verran pihi olen kuitenkin, että odottelen syksyä ja sitä, että paino tästä vielä laskee enne, kuin ostan lisää. Kesän voi kulkea leggareissa ja mekoissa ja niissä ei haittaa, vaikka olisikin vähän isot.
Positiivista oli se, että nyt mahtuu päälle jo isoin koko tavispuolelta ja ei tarvi enää mennä isojen tyttöjen puolelle. Noissa isoissa vaatteissa, kun tuppaa olemaan liikaa tilaa vattalle ja jää mulla hörötämään rumasti, vaikkakin mulla sitä vattaa kyllä on.


Nyt painoa siis on 100,8 kiloa ja  yhteensä alkuvuodesta sitä on tippunut noin 16 kiloa tähän päivään mennessä. Yksi etappi häämöttää erittäin lähellä, eli tuon luvun tippuminen kaksinumeroiseksi.
Blogia taisin alkaa pitämään siinä vaiheessa, kun paino oli 110 tienoilla ja kuvatkin koneella on siltä ajalta. Tarvis jossakin välissä koittaa laittaa kuva tännekin lähtötilanteesta ja vaikkapa tän hetkisestäkin, jos vaikka itsekin sitten huomais enemmän sitä muutosta, nyt sitä lähinnä huomaa vain vaatteissa ja vaaalla.

=)

Maanantaina siis alkoi aamutreenit ja hyvin oon jaksanut heräillä, vaikkakin unet jää monesti vähän vähiin ja sitten väsyttää päivällä. Aivan paras aloitus on päivälle, kun herää aikaisin ja käy kunnon treeneissä ja sen päälle uimassa. Treenit siis on hiekkarannalla. Millään ei malttaisi lähteä pois järvestä, mutta pakko tulla kotiin hoitamaan pieniä tuholaisia.

Polvi vihoittelee ihan tosissaan, mutta sain tänään valmentajan tapaamisessa neuvoja siihen, kuinka sitä voi hoitaa kotioloissa.

Paino oli tippunut taas viikossa 0,8kg lisää, joten hyvin mennään edelleen alaspäin. Mua on tässä yllättänyt, kuinka helppoa tämä loppuviimen onkaan. Tekee niin paljon, kun on joku, jolta voi kysyä asioista, joista ei tiedä mitään ja joku jolle on "tilivelvollinen" tekemisistään, niin ei tuu sitten lipsuttuakaan niin helposti. Toki ennenkin oon monesti koittanut painoa pudottaa, mutta väärillä menetelmillä, tää tuntuu nyt olevan se oikea ja tulosta tulee koko ajan.

Kaikennäköistä..

Maanantaina siis alkoi aamutreenit ja hyvin oon jaksanut heräillä, vaikkakin unet jää monesti vähän vähiin ja sitten väsyttää päivällä. Aivan paras aloitus on päivälle, kun herää aikaisin ja käy kunnon treeneissä ja sen päälle uimassa. Treenit siis on hiekkarannalla. Millään ei malttaisi lähteä pois järvestä, mutta pakko tulla kotiin hoitamaan pieniä tuholaisia.

Polvi vihoittelee ihan tosissaan, mutta sain tänään valmentajan tapaamisessa neuvoja siihen, kuinka sitä voi hoitaa kotioloissa.

Paino oli tippunut taas viikossa 0,8kg lisää, joten hyvin mennään edelleen alaspäin. Mua on tässä yllättänyt, kuinka helppoa tämä loppuviimen onkaan. Tekee niin paljon, kun on joku, jolta voi kysyä asioista, joista ei tiedä mitään ja joku jolle on "tilivelvollinen" tekemisistään, niin ei tuu sitten lipsuttuakaan niin helposti. Toki ennenkin oon monesti koittanut painoa pudottaa, mutta väärillä menetelmillä, tää tuntuu nyt olevan se oikea ja tulosta tulee koko ajan.

Jotain huonoa ja jotakin hyvääkin..

Eilen oli lääkärireissu, verikokeissa ei ollut mitään ja todennäköisesti ongelmat kyykyissä johtuvat vaan matalasta verenpaineesta.  Mutta sitten sain viikon kävely/juoksukiellon, kun jalkapohjat on edelleen kipeät, en vaan muista mikä ihme niitä vaivasi, joku kamalan monimutkainen sana se oli ;)
Lisäksi sitten lähete tuli röntgeniin mun polven takia, siinä on rasitusvamma, sellaine iso patti, joka on ollut lapsesta asti ja lääkäri halusi kuvata sen, että näkee vähän mitä siellä sisällä onkaan.
No, mutta onneksi saan silti pyöräillä ja käydä salilla.
Tänään piti olla fysioterapeutin tapaaminen, että olisin saanut ohjeet venytyksiin jalkapohjan takia, mutta se sitten peruttiin.

Sitten ilmoitin eilen itseni ja yhden kaverinini kolmen viikon mittaiselle treenijaksolle, tsemppi-treeneihin. Niitä on 3 kertaa viikossa ja klo 6:30-7:30 aamulla. Saas nähdä, kuinka sitä jaksaa heräillä, täältä ajaakin liki tunnin sinne ja pitäisi vielä aamupalakin keritä syömään ennen. Niin ja tuota treeniä vetää siis sama ihminen, joka valmentaa mua.

Äh ja höh..

Nyt on käynyt niin, että oon liikkunut liikaa ja rytmittänyt liikkumiset huonosti, joten mun jalkapohjat sitten ilmoittaa, että tää ei ole hyvä juttu.
Jalkapohjat siis on arat/kipeät, on olleet jo hetken.
Mutta nyt hierontaa kehiin ja rytmitetään paremmin ja ilmeisesti vähän tarvii himmaillakin, kunnes kroppa kestää paremmin.

Viimeviikolla tuli käytyä pari kertaa lenkillä, eli tuossa on tuollainen reipas 4 kilometrin lenkki, jota kierrän, se kiertää tuollaisen pienen järven ja tykkään, että on juuri sopivan mittainen matka. mielellään käyn aamuisin siellä enne, kuin mies lähtee töihin, niin pääsen koiran kanssa kaksin napit korvilla menemään.
Sitten kävin myös pyörälenkillä, se on jotakin päälle 10 kilsaa, mun sportstracker ei tykkää musta, joten en oo saanut mitattua sitä, mutta joka tapauksessa ainakin sen kympin se on, kiertää kans kivasti lenkin, ettei tarvitse mennä eestaas. Ja hiekkatietä, kun maalla kerran asutaan.
Lisäksi sitten kävin myös zumbassa, muokkauksessa ja venyttelyssä ryhmätunneilla.
Kaksi päivää pidin vapaata, kun toinen meni kakkuja väsätessä ja toinen juhliessa lasten isomummon 90v syntymäpäiviä.

Tänään oli siis taas punnituspäivä ja painoa oli tippunut 1,1 kiloa.
Tähän mennessä tää on ollut vähän liiankin helppoa. Odottele, koska sitä läskiä pitää irroittaa tuskalla ja hammastenkiristyksellä.

Valokuvia tässä juuri katelin itsestäni ja mietin, kehtaanko lainkaan laittaa tänne, mutta kaippa sitä siten joskus niitäkin.

Lisää lisää..

Opettelen tässä käyttämään sykemittaria. Joo, se on ollut mulla jo pari vuotta, mutta ei oo tullut käytettyä ja en oo oikein ymmärtänytkään lukemista mitään. Nyt sitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan niitäkin lukuja ihan erilailla. Huono puoli siinä on vaan se, että monesti unohdan laittaa sen päälle, kun aloitan, huomaan sitten kesken, että ai niin joo..

Välillä on tosi haastavaa saada aikaa itselleen sen verran, että kerkiää liikkumaan. Neljä lasta, niiden tuomiset ja viemiset jne plus ruuanlaitot yms ja sitten tuo mies, joka on ihan miten sattuu töissä. Nytkin, kun on peltohommat meneillään, niin siitä ei paljon ole apua oman ajan saamiseen, mutta eiköhän tää tästä, käytetään mielikuvitusta ja kavereita apuna.

Sain niin hyvää palautetta valmentajalta viikkorapsasta, että tällä jaksaa taas pitkälle eteenpäin.
Painoa oli tippunut 0,8 kiloa edellisestä taas viikossa ja hyvin mennään alaspäin, vaikkakin sitä mentävää on paljon vielä edessä.

Liikunnan ilo alkaa löytymään ja itseään ei tarvitse pakottaa lenkille yms, vaan sinne lähtee ihan mielellään, ainakin tälläerää.

Täällä taas.

Jotenkin jää tää blogin pitäminen vähemmälle, mutta positiivisesti ajatellen, käytän senkin ajan sitten liikkumiseen. Koitan mahdollisimman monena päivänä päästä lenkille ja sitten jumpat/salit yms vielä päälle, joten tekemistä riittää.
Ohjelmassahan on siis 6xviikossa jumppaa, salia, pyöräilyä jne ja lisäksi sitten mahdollisimman monta kertaa vielä lenkkeilyä päälle. Silloin joskus hautasin sen juoksukoulun ja nyt on sitten alkanut taas uudestaan kiinnostamaan se. Tosin mietin, että onko sitten jo liikaa koittaa kaikkea kerralla?..

Mutta joka tapauksessa painoa on taas lähtenyt 1,3 kiloa lisää sitten viimepäivityksen ja yhteistiputus on nyt 6,5 kiloa tämän blogin aikana, vuodenvaihteesta sitten jo vähän enemmän. Ja huomenna on taas punnitusta tiedossa. Samaten pitäisi käydä verikokeissa ja sydänkäyrässä ja ensi viikolla sitten olisi vihdoin lääkärillekin aika.

Tajusin muuten tässä, ettei mulla ole ollut migreeniä sitten puoleentoista kuukauteen lainkaan ja ennen sitä oli ainakin parin viikon välein viimeisen puoli vuotta, ellei jopa vuoden ajan.

Oho

Tänään mä sen tajusin, eilen jo ihmettelin, että mikä tää on.. 

Se fiilis, kun aamun lenkin tai zumban tms jälkeen käy kierroksilla ja koittaa rauhoittua, mutta on kova tarve tehdä vielä jotakin.. Nyt mä tosiaan sen käsitän, kun ihmiset kirjoittaa mikä fiilis on sen harjoituksen jälkeen, kun tuntuu, että saa aikaiseksi vaikka ja mitä. En mä muista nuoruudessa vastaavaa kokeneeni, mutta silloin kai kävi koko ajan sen verran kierroksilla ja tälläistä rötväämistä ei ole ollut. Huikeeta, tätä lisää kiitos.

Pitkästä aikaa...

Tässä on aikaa vierähtänyt jonkin verran sitten edellisestä postauksesta.
Valmentajan tapaamisesta sain passituksen lääkäriin, kun kolmen kyykyn jälkeen meinasi lähteä taju.
Huomenna olisi lääkärillä soittoaika ja sitten ilmeisesti verikokeita jne tiedossa.

Niin paljon on sapettanut koko takapakki, että on tullut välillä syötyä vähän niin ja näin.
Liikunnassa olen kyllä kovasti tsempannut ja olen käynyt lenkillä, pääasiassa aamuisin. Tuossa kiertää järven sellainen kiva lenkki, joka on pikkasen päälle 4 kilometriä ja se tuntuu sopivalta ainakin tähän hetkeen. Olokin on paljon pirteämpi lenkin jälkeen päivisin.

Painoa on edellisestä nyt tippunut 1,6 kiloa lisää, eli yhteensä 5,2 kiloa.

Mittaus meni ihan hyvin, stressitaso on ihan hyvissä lukemissa rentoutumiseen nähden, joten jotakin positiivistakin tässä.

Yhteensä on painoa lähtenyt noin 10 kiloa sitten vuodenvaihteesta, mikä on aika paljon, mutta paljon on vielä pudotettavaa ja lihakseksi muokattavaa..

Viikonloppu.

Lauantaina aamulla otin laitteen pois ja siinä samalla huomasin, että se olikin jo sammunut, eli vissiin yöllä oli sammunut itsellään, se siis sammuu, jos ei saa yhteyttä tuntiin.

Vauvauinnissa poikettiin ja sen jälkeen kaupoila etsimässä isommille lenkkareita, niiden jalka kasvaa niin huimaa vauhtia, että saa olla ostamassa kenkiä ihan yhtenään. 

Sitten olikin tiedossa jo synttäreitä ja sieltä kotiutuessamme olikin jo aika mennä nukkumaan

Sunnuntaina kävin pienempien kanssa lenkillä, kierrettiin tuo noin 4km lenkki järven ympäri ja hienosti jaksoi tuo kolmonenkin potkupyörällään koko matkan. 

Perjantai ja kolmas päivä piuhoissa.

Tänään otin tosi lungisti, tuntuu, etten mitään tehnyt, vaikka koko päivän touhusin. 

Oltiin ulkona, siivottiin pihaa. siivoilin vähän sisälläkin, koko päivän olin käytännössä liikkeellä. 

Mielenkiinnolla jo odotan mitä mahtaa nuo piuhat kertoa mun tekemisistäni. 

Torstai ja toinen päivä piuhoissa.

Lungimpi päivä.. 

Vähän siivoilua, eli hyötyliikuntaa, sitten foamrolleria, jestas on paikat kipeet tiistaillisesta kerrasta vielä ja kuntoipyörällä 10 kilsaa. Lasten kanssa touhottaessa meni tää päivä, harmi vaan, kun satoi vettä, niin ei päässyt ulos, olis tehnyt terää.. 

Keskiviikko ja jotakin..

Jestas sentään mikä päivä, menoo riitti ees taas.

Oli Reimaan tehtaanmyymälän myynnit ja kanta-asiakkaiden päivä. Siellä käytiin kaverin kanssa.

Pari tuntia yhteensä ajoa ja siinä välissä kaks ja puoli tuntia jaloillaan tuo mun oma pienin kahvakuulani painona kantoliinassa.

Sieltä sitten hakemaan kolmosta hoidosta, nopsaan kotonapyörähtämässä ja kakkosta viemään synttäreille. Itse menin siksi aikaa rauhoittumaan ompeluun, jossa oli viimeinen kerta ja tarjolla oli teetä ja herkkuja. Sallin itselleni herkuista kaksi palaa suklaata.

Kotiin päästyäni sitten lapsia nukkumaan, 10 kilsaa kuntopyöräilyä, hetki rauhoittumista ja ruokapäiväkirjan ja mittauspäiväkirjan täyttöä ja nukkumaan.

Kyllä oli olo ihan poikki, kun pän sai tyynyyn, tosin sen verran jäi asiat pyörimään päähän, ettei uni tullut heti, vaan normaalista poiketen pyörin jonkun aikaa ennen nukahtamista.

16 ja tapaaminen valmentajan kanssa.

Tänään oli siis aamusta tapaaminen valmentajan kanssa. Sain seurantalaitteen mukaani ja huomenna aamulla olisi tarkoitus alkaa mittailemaan sitten, mitä mun kroppani kertookaan mun tekemisistäni. 

Käytiin lihaskalvoja lävitse foamin kanssa, oli hassua huomata, kuinka paljon tuollainen vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ihminen liikkuu. Ennen aloitusta sain eteenpäin taivutuksella sormenpäät lattiaan, sen jälkeen menikin jo kämmenet. 

Liikuntaa ei sitten tullutkaan harrastettua, oli sellaista matalalentoa koko päivä, kun juoksin paikasta toiseen, etten vaan kerinnyt ja nyt tarvii rientää nukkumaan, aamulla taas tarvii startata ajoissa. 

Tarvinnee ilmeisesti alkaa heräämään aikaisemmin ja mennä aikaisemmin nukkumaankin, jotta kerkiää heittämään lenkin aamulla. 

Päivä 15 ja punnituspäivä..

Punnituspäivä ja aamulla heti herättyäni kävin vaaalla. Tulos hämmästytti, kun oli niin paljon lähtenyt sitten viimekerran. 2,2 kiloa tippunut nyt viikossa, joten yhteensä on lähtenyt nyt 3,6 kiloa.

Liikuntana tänään oli 10 kilometriä kuntopyöräilyä.

Huomenna taas tapamaan valmentajaa.

Päivä 14.

Taaskin laiskotutti, ei tullut tehtyä liikunnan osalta mitään.

Mutta koko päivän silti seisoin jaloillani, kun väänsin töitä ja jalkapohjat kiittää, kun tuo kaakelilattia on niin kova.

Päivä 13.

Laiskotuspäivä liikunnan osalta.

Vauvauinti, jossa olikin aikalailla vauvan nostelua jne likimain koko puolituntia ja sen jälkeen taas kymmenisen minuttia uin vastavirtaan virtaavaa jokea.

Päivä se on huomennakin..

Tänään oli taas löysäilypäivä, meni jotenkin ihan pasmat sekaisin tuolla tapaamisessa, ja käytännössä koko päiväkin sillä reissulla.

Eli tänään kävin ensimmäisessä tapaamisessa Personal Trainerin kanssa. Siellä tutkittiin lihasten liikkuvuutta ja kaikennäköistä muuta, samaten hän etsi jotakin pisteitä ja sitten availi samalla lukkoja lihaksista. Teki aika höpöö, mutta sen jälkeen olo oli tosi kevyt, varsinkin selässä ja niskoissa.

Suunnitelmassa olisi sitten pistää mulle seurantalaite, joka ilmeisesti vahtii niin nukkumiset, liikkumiset, kuin syömisetkin kolmen vuorokauden ajan. Samalla pitää pitää päiväkirjaa syömisistä ja tekemisistä.

Sen mukaan sitten lähdetään rakentamaan liikunta ja ravinto-ohjelmaa mulle sopivaksi.

Odotan innolla tulevaa, mietinkin, että onkohan mulla liian suuret odotukset kaikesta, ja tipun sitten korkealta ja kovaa, kun ei se menekään niin, mitä kuvittelis.

Joka tapauksessa tuo valmentaja ylitti mun odotukset jo ensimmäisellä kerralla, joten en malta odottaa seuraavaa tapaamista ja mitä kaikkea sieltä sitten selviää.

Viikonloppuja..

Päivä 11.

Tänään oli lepopäivä.

Luin lehtiä ja ompelin ja sen sellaista, huomenna sitten uusin kujein.

Päivä 10

Kymppi ja keskiviikko, tänään opettelin heiluttamaan kahvakuulaa videon tahdissa ja siinä menikin reilusti yli tunti rattoisasti, tosin siitä ehkä se 45 minuttia oli itse heiluttelua tai sen opettelua.

Vaikuttaa melko hauskalta lajilta, tarvinnee tunkea itsensä mukaan oikein tunneille jossakin vaiheessa.

Päivä 9

Tänään oli aika lunki päivä, jotenkin oli niin vetämätön olo, että poljin vaan kuntopyörällä 5 kilometriä.

Ajatukset on tulevassa, niin tuntuu turhalta tehdä hirveemmin mitään, kun sitten saa paremmat ohjeet ja suunnitelmat toteutukseen. Mutta eiköhän se tästä taas..

Päivä kasi.

Maanantai ja punnituspäivä. 1,4 kiloa oli paino pudonnut viikossa.

Tän päivän treeni oli 10 kilsaa kuntopyöräilyä.

Jätin tuon juoksujutun toistaiseksi, kun tuolla jäisellä ja sohjoisella tiellä on inhottava koittaa juosta, pelkään kaatuvani siellä, joten juoksusta ei oikein tule mitään. Mutta, kun jäät sulaa, niin sitten uudella tarmolla sitäkin sitten lisää..

Päivät 6 & 7, eli viikonloppu.

Jäi kyllä niin treenit tekemättä, tosin lauantaina oli vauvauinti, joka on sen puoli tuntia ja vedessä kuskataan tuota pienintä lasta ees taas, että kai sekin treenistä käy.

Sitten ohjetun uinnin jälkeen kävin vielä uimassa noin 10 minuttia virtaavaa jokea vastavirtaan, teki aika hyvää.

Mutta jos taas viikonlopun jälkeen ruotuun takaisin. Syönyt olen kuitenkin ihan fiksusti ja ylimääräiset herkut on jäänyt kauppaan. Toki kahvipöydässä maistoin yhden palan piirakkaa, mutta mun maailma ei siihen kaadu ja sallin sellaiset, kun niitä ei ole jatkuvasti tai joka päivä.

Mutta uuteen viikkoon uudella nousulla, eli entistä enemmän työtä ja tehoa.

Viisi

Tänään olikin melkoinen päivä, kiertelin ympäri maakuntaa, joten lenkki jäi tekemättä, mutta Kakkosen jalkkisharkkojen aikana kävin sitten ystävän ja siskon kanssa salilla. Tunti vierähti kivasti ja olokin on aika hyvä. Äsken laitoin yhteydenottopyynnön tuonne PT:lle, josko sieltä vaikka soiteltaisiin pian.

Kova draivi on päällä, kun vaan saisi suunnitelman kuntoon, että mitä sitä sitten tekisikään.

Huomenna olisi lenkkeilystä vapaapäivä, mutta teen sitten tän päivän juoksut huomenna, kun nyt jäi väliin.

Oli myös pakko vähän käydä aamulla vaaalla ja se näytti positiivisesti jo kilon vähemmän, mitä maanantaina. Normaalisti ei tule hirveemmin tarkkailtua tuota painoa, mutta nyt kiinnosti nähdä onko ollut mitään tehoa ja yllätti tuo kyllä aika positiivisesti.

Mutta nyt nukkumaan, aamulla on vauvauintia tiedossa.

Nelonen

Eilen piti niin kiirettä, etten kerennyt kirjoittamaan mitään.

Mutta siis nelospäivän treeni oli juoksua ja kävelyä. Lenkki oli puolisen tuntia kaikkiaan ja kaverin kanssa mentiin, kun Kakkonen oli jääkiekkoharkoissa, niin aikakin kului nopsaan.

Hauskaa oli se, että mun Sportstracker väitti meidän kulkeneen 8 kilsan lenkin ja sitä ei valitettavasti hyvällä tahdollakaan menty.

Oon melko tyytyväinen itseeni, oon pystynyt käymään jo kaupassa pariin otteeseen ja mitään ylimääräistä ei ole tarttunut mukaan. Oon osannut syödä aika järkevästi ja olokin on pirteä.

Tutkiskelin myös PT tarjontaa täälläpäin, näytti aika hyvältä ja taidan laittaa viestiä, josko saataisiin mullekin jonkinnäköinen suunnitelma.

Kolmonen

Kolmospäivä oli lepopäivä, kävin hieman kävelemässä kahden pienemmän lapsen kanssa, mutta ei sitä voi edes lenkiksi laskea. Etureisiin sattuu jonkin verran, mutta muuten olo on ihan hyvä, vaikka käynti punttisalilla olikin ensimmäinen. Tuli siis ilmeisesti treenattua sopivasti, jotta pystyy vielä tekemään muutakin.

Ai niin, kuvia ei nyt vielä sitten tullutkaan, mutta koitan tässä lähipäivinä keritä niitä kaivamaan koneen kätköistä ja ottamaan uusiakin.

Päivä 2

Ohhoh mikä päivä..

Virtaa riittäisi vaikka ja kuinka, mutta ei parane liikaa kerralla, nytkin jo mietin, pääsenkö huomenna sängystä ylös..

Tänään käytiin siis siellä salilla siskon kanssa, kevyesti aloitellen, toki tuntuu reisissä aika kivasti.

Tunti siellä meni hujauksessa ja olo on aika kiva, jonkinnäköistä saliohjelmaa tarvii saada itselleen ja olenkin miettinyt josko kävis jossakin "isommalla" punttiksella jonkun pt:n juttusilla. Mulla kun ei oo loppuviimen mitään hajua noista jutuista, ihan maalaisjärjellä tässä mennään..

Tuli käytyä vähän shoppailemassa lenkkivaatteitakin, takki ja housut jäi matkaan, plus pari hupparia.

Äsken kävin vielä puolen tunnin kävelylenkillä ihan yksinäni. Huomasin myös uuden tarpeen, eli tarvitsisin kunnon kuulokkeet puhelimeen, jotka ei satu korviin ja pysyy korvissa kunnolla, nyt oli lainassa kakkosen sankakuulokkeet ja ne hölskyy aika ikävästi päässä jo kävellessäkin.

Eli jos on ehdotuksia, niin otetaan vastaan mieluusti.

Mutta jos vaikka nyt saunan lämmitykseen ja välipalalle, jos huomenna sais vaikka vähän kuviakin lisättyä, että mistä tässä oikein lähdetään liikkeelle.

Päivä 1

Tässä muutama päivä sitten kaverini vihjaisi ja löysin netin syövereistä Juoksuohjelman.

Tätä ohjelmaa nyt aion noudattaa kera muun liikunnan, tiedossa olisi vaunulenkkejä, koiralenkkejä, punttisalia, kahvakuulaa ja kaikkea, mitä mieleen vaan juolahtaa ja mitä pystyy toteuttamaan.

Kunto on erittäin huono, tiesinkin sen kyllä olevan huono, mutta tuota juoksuohjelmaa toteuttaessani totesin, etten olettanut sen olevan näin huono. Meinasi tulla äitiä ikävä siinä juostessa, kun happi alkoi loppumaan ja vielä oli sekunteja jäljellä. Tosin ehkä vähän vaikeutti tuo jäinen sulava tie, että tarvitsi varoa joka askeleella kaatumista, mutta toiveikkaana odotan sitä, että jaksan juosta ensiksi sen viisi kilometriä ja lopulta kymmenen.

Silloin joskus ennen, se viisi kilometriä meni ihan kevyesti ja sen jälkeen kesäisin oli ihana mennä järveen uimaan ja rentoutumaan.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna on päivä uusi, tiedossa olisi lenkkeilyä ja kuulemma sisko aikoo viedä minut punttisalin syövereihin.

Maasta se pienikin ponnistaa..

Mistähän sitä aloittaisi.. Ihan alustako?

Nooh, tänään on se päivä, kun mitta täyttyi lopullisesti jaksamattomuuteen ja haluan entisen itseni tai edes osan siitä takaisin. Ja mielellään sen osan, joka rakasti liikuntaa, tykkäsi tehdä lenkkejä ja viihtyi ulkona.

Se mitä on tapahtunut..

Neljä lasta, kilpirauhasen vajaatoiminta ja tunnesyöminen on tullut kuvioihin tässä reippaan 10 vuoden aikana ja sen myötä saamattomuus ja kankeus.

Aina välillä on ollut mielessä, että jotakin tarvitsisi tehdä ja välillä on tullut vähän tehtyäkin asialle, mutta silti ne liikakilot ovat jotenkin salakavalasti hiipineet ja yllättäneet jäämällä vararenkaaksi vyötärölle.

Mutta NYT SE ON LOPPU!

Aion peitota monenmonituista kiloa hitaasti, mutta varmasti ja taatusti niitä ei tule olemaan ikävä.

Alkuvuodesta on nyt tippunut noin 5 kiloa pikkuhiljaa ihan vain sillä, että olen välillä koittanut liikkua ja katsoa mitä tulee syötyä, vaikkakin välillä se suklaa on taas houkutellut tiensä suuhuni.

Vaikkakin nyt painonpudotus ei ole se päällimmäinen päämäärä, vaan vähän saada lihasta läskin sijaan ja ennenkaikkea kuntoa paremmaksi, jotta jaksaa paremmin peuhata lastenkin kanssa.