Mistähän sitä aloittaisi.. Ihan alustako?
Nooh, tänään on se päivä, kun mitta täyttyi lopullisesti jaksamattomuuteen ja haluan entisen itseni tai edes osan siitä takaisin. Ja mielellään sen osan, joka rakasti liikuntaa, tykkäsi tehdä lenkkejä ja viihtyi ulkona.
Se mitä on tapahtunut..
Neljä lasta, kilpirauhasen vajaatoiminta ja tunnesyöminen on tullut kuvioihin tässä reippaan 10 vuoden aikana ja sen myötä saamattomuus ja kankeus.
Aina välillä on ollut mielessä, että jotakin tarvitsisi tehdä ja välillä on tullut vähän tehtyäkin asialle, mutta silti ne liikakilot ovat jotenkin salakavalasti hiipineet ja yllättäneet jäämällä vararenkaaksi vyötärölle.
Mutta NYT SE ON LOPPU!
Aion peitota monenmonituista kiloa hitaasti, mutta varmasti ja taatusti niitä ei tule olemaan ikävä.
Alkuvuodesta on nyt tippunut noin 5 kiloa pikkuhiljaa ihan vain sillä, että olen välillä koittanut liikkua ja katsoa mitä tulee syötyä, vaikkakin välillä se suklaa on taas houkutellut tiensä suuhuni.
Vaikkakin nyt painonpudotus ei ole se päällimmäinen päämäärä, vaan vähän saada lihasta läskin sijaan ja ennenkaikkea kuntoa paremmaksi, jotta jaksaa paremmin peuhata lastenkin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti